Saikku-päivän kunniaksi tässä kirjoittelen tyttären mennessä päiväunilleen - mieleen juolahtaa kaikenmoisia aatelmia. Kaikenlaista lähinnä pyörittelen mieleni perukoilla, enemmän ja vähemmän järkeviä.
Miettinyt olen koirani koulutustavoitteita, väännellyt mielikuvia päässäni edestä ja takaa, plussia ja miinuksia. Niiden perusteella mitä nähnyt ja kuullut lisäten oman näkemyksen ja kokemuksen, en pidä koulutuksella mitään kiirettä tai hoppua. Ainoa mitä olen vahvistanut tässä talossa on laumasuhde. Kaiken teemme tietyssä järjestyksessä: ensim johtajapari, sitten muu lauma. Gizmon asemaa vahvistan aina silloin tällöin antamalle rouvalle pieniä etuoikeuksia ja vahdin että Rico niitä kunnioittaa. Ja kyllä viimekädessä Gizmo osaa huomauttaa jos tuntee kokevansa vääryyttä... ;D Perus ärrieri. Elikkä pidän
Cesar Millanin elämäntavasta kiinni napakasti ja ilman mitään ongelmia. Meillä koirat eivät koskaan syö ennen tai samaanaikaan meidän kanssa. Eikä ruoka-aikaan koiria siedetä kerjäämässä. Koirat saavat ruokarauhan kun me olemme syöneet, keittiöön saa mennä putsaamaan tällöin pöydänalusen... :) Ulkoilemaan lähdetään samassa järjestyksessä, Me ensin, koirat viimeisenä. Odottavat kiltisti kun ihmise pukevat päälleen ja kynnyksen yli astuvat viimeisenä. Koko lenkin ajan koirat kulkevat sivulla tai takana rauhallisesti vetämättä. VAPAA tarkoittaa aina sitä itseään - sillon saa mennä. Vahvistan tätä nks. laumakävelyä joka päivä, vähintään puolituntia pyrimme joka päivä hihnalenkkeilemään. Vahvistan omaa asemaani tietyin elkein joka päivä. Näistä asioista voi lukea
Koirakuiskaajan kirjoista. Suosittelen jokaiselle lämpimästi elämäntavaksi, en vinkeiksi. ;)
Näin ollen laumakäyttäytymisen ollessa jo hyvällä mallilla, voimme pikkuhiljaa aloitella tottisteluja ja kesällä niitä purutreenejä, muistamalla se kohtuus. ettei käy kun entisen isännän ravihevosella - eläimen kuin eläimen voi ajaa loppuun jossakin vaiheessa. Liika on aina liikaa - ihmiselle että koirallekin. Lepo on osa harjoitusta. Kaikkea ei siis tarvitse osata eikä kannata - mieleeni muistuu eräs bc joka vuotiaana osasi aivan kaiken eli oli vähän joka lajin harrastaja. Tänä päivänä stressaantunut yksilö ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön omistajansa kanssa. Eli muistakaamme kaikki että se kultakarvapallero on ensisijaisesti se kotikoira - yhdessä tekemisen ei pidä olla pakkopullaa ja kaikki urheilu on vaan plussaa. Eikö se suhde sinun ja lemmikkisi välillä ole se tärkein, luottamus molemmin puolin. Näin saadaan aikaan se HALLINTA. Ja hallittu eläin.... TVA, KVA..... Vain taivas voi olla rajana!
 |
| Hallitulla lenkillä |
 |
| Otetaan rennosti |
Suunnitelmissa on ekaksi karauttaa
Esa Tapion tottis-luennolle
PPK-kentälle Tupalaan 21.4. Ilmoittautuminen siihen on 15.4 ja tarkoitus olisi Ricon kanssa siihen päästä. Ummikkoina mennään, mutta mä en oo pitänyt mitään kiirettä koulutus-asioilla niinkun aikaisemmin olen saattanut mainita. 6.5 on myös ilmottautuminen tottis- sekä pk-ryhmiin tupalassa, sinne myös tähdätään.
Miten meillä menee - hyvinhän se! Kouluttanut en ole Ricoa sen suuremmin, perus arjen hallintaa ja täts it. Leikimme edelleen lähes päivittäin taisteluita ja tottiksia. Lenkkeilemme 1-3 tuntia päivässä ja rouskutamme perinteisen luu-ateriamme. Unohtamatta nukkua päiväunia. ;) Vieraita täällä ei ramppaa, hyvä jos kerran viikossa joku kipaisee pystykahvilla. Veeran kavereita kohdellaan kuin Veeraakin, lapset saavat rauhassa paijata ja syliin meinataan ihan nukahtaa <3 Tottelevainen kaveri, jos ei kerrasta mene kaaliin niin jo kolmannesta mutta yleensä ei tarvi kuin vinkata. Kiltti mamman poika. ;D Ruoka maittaa niinkuin Nakkirakilla yleensä. Jotkut pienet ainesosat olen huomannut aiheuttavan lievää närästystä, kuten voimakkaat sisäelimet paljaaltaan sekä kaikille tuttu paprika.
Vartiointi-vietistä ei epäilystäkään, hovawartti kun on. Pari päivää sitten hyppäsi alikusussa eteemme kolme nuorta miestä provosoivin liikkein ja mamman pikku-nakkipoika otti miehekkään asennon ja haukahti pojat asentoon :D Maaman-poika <3 Poika on silti hyvin avoin ja hetken päästä oltiin jo poikien kavereita. Tartti ne nyt ojennukseen laittaa hei... ;D Normaalisti en olisi päästänyt koiraa tällaiseen tilanteeseen vaan kävelty tyynesti ohi. Tarkoitukseni oli olla täysin reagoimatta tilanteeseen ja nähdä mikä on pikkumies miehiään.
Tunniste-kapuloilla olemme leikkineet, Ricosta kun on niin mukavaa kanniskella äidille kaikenlaista mukavaa avaimista pyöränpumppuun ja kaikkea siltä väliltä. Kuono on toiminut mielestäni turhankin tehokkaasti ilman opetustakin. Mm ystävän kadonnut namipussi makuuhuoneessa löytyi ihan itsekseen. Niin, nälkäisenä pemotamme vaikka koko keittiön mullinmallin -ruokaa on saatava! Kerran olisin voileivän tehnyt, kävelin leipälaatikolle keittiössä ja avasin luukun - tyhjää täynnä! Tyhjennys oli tapahtunut työpäivän aikana. :D Heh.
 |
| Toi paivaljakko saa hymyn huulille joka päivä :) |
Mitäs meidän Gizmo - paksusti. Siis ei pentuja ole tulossa EI TODELLAKAAN. Päinvastoin sterilointi-aikaa tarttis kesällä varailla. Ainoa huoli on leikkauksen jälkeinen turpoaminen. Nytkin Gizmo on leviävää sorttia - en turhaan tytön lempinimi ole "läskipuikko" :D Leikkauksen jälkeen ruokavalio olisi hevosta ja naudan mahaa - erijuttu on se kestääkö lompsa.
