JARO "jarppi, ukko, ruusteri"
s. 14.2.2005 k. 23.5.2010
Jaro - edesmennyt koiruuteni - sillä on erityinen paikka sydämessäni. Se tuli kaltoin kohdeltuna ja kouluttamattomana ja ilman sitä en olisi nyt tällainen ilman sitä. Niin paljon opein sen kanssa ja se oppi minun kanssani. Mahan kanssa oli aluksta asti ongelmia mutta barffilla pysyi jotenkin kuosissa, samoin monet iho-ongelmat tasaantuivat barffauksella. Kaikkeen se ei silti riittänyt...
Luonteeltaan Jaro oli epävarma muita ihmisiä kohtaan, terävä ja erittäin dominoiva. Taistelutahtoa löytyi ja se käytti suutaan herkästi. Jos siltä tuntui, olisi voinut puraista. Mutta koirani tuntien näitä tilanteita ei tullut kun yksi ainoa... Muuten se aina näykki tilaisuuden tullen.
Sen kuolemasta opin sen, että koiralla kun koiralla tulee olla kuri ja sen pitää kunnioittaa ihmistä ehdoitta. Jarppi oli oman tiensä kulkia niinkuin oli ollut koko elämänsä... Just sillä hetkellä "ei kiinnostanut" ja hoitajaansa näykkäisi sormesta. Meille se oli ehdoton piste - Jaro oli lopetettava. Olin jo muutenkin tovin katsellut, ettei autoon nouseminen enää onnistunut kovin hyvin ja öisin pureskeli tassujaan, maate meno oli vaikiaa ja kankea ylös noustessa..... snif.
Mutta näin oli sille itselleenkin parempi - ja minun ideologialleni tuli tuolloin käännekohta. Enkä ole katunut enää pätkääkään! Jaron ottaminen silloin aikoinaan - en olisi se ihminen joka olen nyt. Kukaan ei osannut auttaa meitä hädässä, kaikki oli itse siis opittava. Lukuisat kouluttajat kävivät katsomassa nostaen kädet pystyyn. Jos PiskiPalvelun Rekolan Anneen oisin silloin törmännyt, niin Jaro voisi elää vielä... itku tulee kun miettii.
Lepää rauhassa poika <3 <3 <3 näen unia sinusta vieläkin... :'( Ilman sinua en olisi nyt mitään. Teit minusta kokonaisen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.