Pennun omistajien lisäksi kahvetta hörppivät kouluttajat Esa Tapio ja Piia Kuula, sekä ricon setämiehen Denzel vom Störtebeker in omistajat Elina ja Tero. Caspian ja Ella loistivat harmikseni poissaolollaan, ehkä 1-vuotis tapaamisessa...? :) Cassu-herra haettiin samaan aikaan Saijalta, kun me haimme Ricon Tuomaksen kanssa.
Kysymysten tulva pyöri päässä kaahattuani lähes 200kilsaa Porista Ryttylään. Ilma oli koirien kannalta suotuisa, ajomatkan sateli ja oli suht vilpoisaa - paikan päällä puoli pilvistä, mutta lämpötila oli nousemaan päin. Jännitin jumalattomasti viettitestiä ja sitä "totuuden torvea", että mitä sieltä tulee. Huoleni oli täysin turha, näin totesi eräs pennun omistaja... Jälkikäteen saa taas itselleen hymyillä. :D Rico lähti heti leikkimään Esan kanssa, ainoa että puruvoima patukkaan ei ollut häävi. Noh, tämänkun suoraan sai kuulla paremmaltaan, niin tietää nostaa treenejään paremmalle tasolle. Mukavinta oli se että pentuni innostui vieraan kanssa leikkimään, joskaan ei nyt ihan taistelemaan niin paljoa, kun kerran emäntä on päästänyt liian helpolla. Lopulta Esa sai Ricon puremaan sen verran siihen patukkaan, että annettiin saalisrauha ja pääsi pentunen saaliinsa kanssa autolle. :)
Palaute viettitestistä: "päästäny leikissä koiran liian helpolla, pitää vaatia enemmän". Hyvä ja rakentava palaute, sillä täytyy myöntää että oon näissä hommissa täysin untuvikko ja luotan ammattilaisiin täysin! en halua lähteä soitellen sotaan vaan tehdä kaiken harkitusti ja mahdollisimman hyvin.
Tuli jälki-osion vuoro ja nyt ei jännittänyt kouluttajaa enää niin paljon. Sain ohjeet nyt Esalta talloa jälki suht normi askelin, peräkkäin askelluksen sijaan. Tietenkin maan pintaa rikkoen, namipalat jäljellä olivat 1-3 per askel. Ensi kerralla voisi yhden tyhjän jo jättää... Nameina jäljellä olivat MeatBalls ja joku uutuus DC Barf-liikkeestä, kuulemma meatballs oli parempi, koska koira NUOLAISI namin, nappulaa koira jäi rouskuttelemaan. Eli Tässäkin kohtaa yritin edullisempaa namiskuukkelia hakea jäljelle - vatuiksihan se meni. Eli Natural Menua vaan metsästämään!
Koira lähti heti aluksi sähläämään jäljellä, ihan niinkuin olis ollu kova kiirus ja kaikkee mahollista. Noh mutta, Esa otti ja siirsi liinan valjaista pantaan niin AVOT. Keskittyminen parani x10 ja mä jäin monttu auki vahtaamaan koirani työskentelyä. O_o <--- niinko näin, heh. XD Kiitokset taas Esalle loistavista vinkeistä, näillä mennään taas eteenpäin!
Tottikset vedettiin kohtuu tauon jälkeen Piia Kuulan puuttuessa vasta loppusuoralla meidän treeneihin. Normisettiä: seuraamista, liikkeestä maahan ja liikkeestä seisomista, sivulle tuloa... Sivulle tulo oli sen hetken ongelma (istahtaa sillee löysästi) noh siihenkin ongelmaan tuli helpotusta pienellä fixillä. Kiitokset myös Piialle!
Treenien jälkeen piti olla näyttelytreeniä, mutta kouluttajamme oli jäänyt syystä(?) pois. Noh eipä harmittanut, kun GrilliMaisterimme Hannu oli grillin äärellä koko ehtoon ja Saijan kanssa olivat laittaneet ihan SUPER-tarjottavat! Piffiä, maggaraa... nam! Tarjoomiset oli oikeinkin meikäläiselle sopivat, kaikkia sai syödä ja hyvällä omalla tunnolla - Saijalle IIISOO KIITOS <3 Enemmänkin olis maistunut, mutta auton ajaminen takaisin kotiin olisi tuottanut väsyneenä ja ä'hkyssä hieman vaikeuksia... ens kerralla, jos ois kuski mukana! ;)
Heh, oli siellä mamma-koiran nimikko-oluttakin tarjolla, en tälläkertaa päässyt maistamaan kun autolla kertta olin. Mut jos ens kerralla!? Heko heko.
 |
| Kaveripotretti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.