Olen itse kovin laiska lukemaan, mutta ilman teoriaakaan ei oikein pitkälle pötki - ne ovat myös hyviä muistin virkistäjiä! Niinkuin Rekolan Anne heitti että "kun jokin menee treeneissä pieleen esim, koira ei yhtäkkiä osaakaan - PACK TO BASICS" ja sama suomeksi. Perusasioihin jos joku treeni alkaa tökkimään, koira ei etene tai tulee paljon virheitä tms. Kirja on tällöin se hyvä muistin virkistäjä/ oppiväline. Itse olisi hyvä tehdä muistiinpanoja kirjojen väliin, mutta siinäkin taas hyvin laiska... :P
Luetteloin ja kuvitan nyt tässä oman kirjallisuuteni tai ainakin ne lukukelvolliset... Kaikkea "jaskaa" on tullut vuosien varrella selailtua, mutta nämä lukupaketit uskoisin olevan jokaiselle vähintäänkin yleissivistäviä! Eli kirjastokortti kauniiseen kouraan ja kirjastoon! :D
Huom! Tätä artikkelia päivittelen oman mielenkiinnon ja ajankäytön puitteissa, sekä sen mukaan jos oon saanut hyppysiini jonkun uuden opuksen.
Cesar Millan -Koirakuiskaaja-kirjat, ovat sikäli olleet suosikkejani selkeytensä ansiosta. Niihin olen jaksanut paneutua ja se miten CM kertoo koirankielestä ja miten itse sitä käytetään - koko tuotanto kannattaa oikeasti lukea, mutta ongelmatilanteissa käy aina ongelmakoirakouluttajan puoleen.
Päinvastoin, niinkuin moni saattaa luulla ja SEY ynnä muut eläinsuojeliat ja kouluttajat antavat ymmärtää Cesarin vain hakkaavan eläimiään. Valitettava tosiasia on se, että ekana kun klikkaat YouTuben linkkiä, näet miehen potkivat huskyä kylkeen... surullinen näky todellakin. Mutta avataanko vähän taustoja...? Mahdollisesti tämä kyseinen koira on oppinut pahat tapansa niin syvälle (ihmisten pureminen tms) että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin tämä tämmöinen raju "väliintulo" niinkuin CM nimittää kuntoutuksen aloittamista. Väliintulon jälkeen siirrytään positiiviseen vahvistamiseen ja mm naksuttimen käyttöön. Hahaa, moni Cesarin vihaaja ei tätä tiennytkään ;)
Jokatapauksessa suosittelen yleissivistäväksi lukemiseksi ja mahdollisesti sinne jokaisen omaan kirjahyllyyn tietyin varauksin: älä käytä väliintulo-taktiikoita ilman ammattilaisen neuvoja.
Koirakuiskaajan Pentukoulu on kirja siitä kuinka pennusta kasvatat tasapainoisen koiran niin että väliintuloa myöhemmällä iällä ei enää tarvita. Kirja kertoo alusta asti kuinka toimit ja Cesarin tapaan havainnollistaa tekstistään tarkasti miten ja miksi.
Tuire Kaimio - Pennun käyttäytyminen löytyi aika huokeaan hintaan Prisman alelaarista. Olen kauan aikaa sitten kiran lukenut Jaron ollessa minulla, Ricon pentu-aikana oli hyvää kertausta!
Tuire on miellyttävä persoona ja kirja miellytävää lukemista. Tosin, moni mieltää (myös välillä minä miellän) tietyt tavat turhan hankaliksi tai sanotaanko monimutkaisiksi. Tuiren kirjoista saa äkkiä sen kuvan että nameja syötetään ja paljon eikä muuta. Väärää käytöstä ei huomioida.
Karen Phyor - Koira ja Delffiini Aloittelevalle naksuttelijalle se ehdoton! Tuli oikein kipinä kouluttamiseen tämän luettuani! Vanha ruosteinen naksutin kaivettiin tohinalla esiin ja seuraamis-harkat alkoi!
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit Sai aikaan minussa hirveän itsetutkiskelu-peikon. Kirjassa lueteltiin stressiin piirteitä, esim läähätys. Menin jopa niin äärimmäisyyksiin miettiessäni, että "KOIRA STRESSAA, APUA!" Niin. Tosiaan se makaa ja läähättää rauhallisesti silmät puoliksi kiinni, lihakset rentona... Joo.
Ihan hyvä kirja mutta kannattaa lukea silleen hiukan varauksella... Varoitus, sinusta saattaa tulla vainoharhainen lukiessasi liian tarkasti. Hengitä syvään kun luet. Ja taas kerran, ongelmatilanteissa ota yhteys ongelmakoiraneuvojaan, joka osaa lukea koiraa.
Andres Hallgren maailman ensimmäisiä koirapsygolokeja, "animal behaviorist" ja se ihminen joka minut sai kiinnostumaan lapsena koirapsygolokiasta. Tunteja selanneena hänen teoksiaan, tykkään hänen tyylistään. MUTTA "liikaa lukeneena" huomasin pyöriväni ongelmieni kanssa ympyrää. En saanut näillä neuvoilla OK-kouluttajankaan avulla täysin Jaron ongelmia poistumaan. Oireita hoidettiin, muttei syytä. KIVA-team on Andres Hallgrenin ns "kannattajajärjestö" jotka kouluttavat mm hänen ja Tuire Kaimion metodien mukaan. Ovat mm. perustaneet "Say No Cesar Millan"-sivuston (mikä on aika naurettavaa mun mielestäni) mikä haukkuu CM pataluhaksi, TURHAAN. Tämä kuuluu juuri siihen porukkaan joka älämöittsee ensin, ottaa selvää vasta ensin... ;)
Ricon ja KisKis-koiran tarinoita ja toilailuja - totista kotikoiran arkea ilman hienostelua ja raakaa rakkautta.
perjantai 30. elokuuta 2013
sunnuntai 18. elokuuta 2013
1v Pentutapaaminen osa 1/2
Perfect day! Ekat sanat jotka tulee blogatessa mieleen. Mahtavaa, upeeta ect.! Kasvattaja-Saija oli järkännyt aikaistetun 1-vuotis-tapaamisen meille Forssaan tai lähemmin Minkiöön Piski Palvelun tiluksille Anne Rekolalle. Sama kaava kuin aina pentu-treffeille saapuessa: kaffetta ja voikkaria kitusiin aamu yhdeksältä (minua taaskin muisstettu gluteenittomalla KIITOS) ja täydemmällä vatsalla jaksaa taas keskittyä olennaiseen. Käsi ojossa itsellä voikkari toisessa kädessä Anne tulee rempseästi sanomaan huomenet ja itsensä esittelemään. Herttainen, maanläheinen, positiivista energiaa pursuava, rauhallisen auran omaava, helposti lähestyttävä nainen sanoisinko. Pidin heti näkemästäni jo tuolloin, mutta pitkä intiimi luento opettavaisine keskusteluineen ja olin aivan myyty. Täydensimme toistemme lauseita aika ajoin ja siteerasimme vähän toisiamme. Sama ajatusmaailma, täysin samat periaatteet... voi puhua jo sielun sisaresta, ikinä tuntenut näin kovasti olevani samalla aaltopituudella olevani koira-asioissa kun tämän miellyttävän ihmisen seurassa. Tunsin heti, että tuohon ihmiseen voin itseni ja koirani luottaa ja tämä kerta ei jää tähän. Kylmät väreet tulivat joka kerta, kun toisia koirakoita ohjatessaan, sanoi lauseita joita itsekin olen omilla "asiakkaillani" käyttänyt, kuten: "minun ei tarvitse katsoa kuin koiraa niin minä tunnen sinut". Lause ei ole sanatarkka, mutta lainaus Cesar Millanilta, jota Anne lainaa harvoin ja harkiten. Meidän seurueessamme siksi ehkä, koska tunnemme tämän maailmankuulun kouluttajan ja tiedämme Koirakuiskaajan menetelmät. Se lause voiteli viimeistään sen että tuohon naiseen mä luotan. Ja nyt tiedän miksi! Koiranlukutaito!!! Sitä olen peräänkuuluttanut ihmisiltä vieläkin enemmän mitä kilpailukokemusta, toki kyllä nekin puhuvat mielestäni puolestaan. Suuresti olen aina kiitellyt niitä kouluttajia, jotka tiettävästi ovat pitkän ja kivikkoisen tien talsineet kisakentillä hyviä tuloksia saaden - etenkin kun siihen yhdistetään se koiranlukutaito. AVOT!
Rekolan Annen kanssa puhuimme tottis-valmennuksesta tulevaisuudessa. Tottiksessa esille tuodut vinkit jäivät kiehtomaan ja nainen perusteli niin hyvin kantansa että olin myyty. Kirjallisuutta tarttui matkaan Annelta myös, niitä lukiessa puhumme entistä enemmän samaa kieltä ja teorian kertaaminen ei ole valmennuksessa niin päällimäisenä: Koira ja Delfiini - Karen Pryor sekä Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas
Näitä siis opiskelemaan, rauhoittavat signaalit-kirjan olen vuosia sitten tavannut, oisikohan kertauksen paikka? ;D
Anyway - sivulle tulo on nyt ihan mukavaa katseltavaa ja kehtaa jopa Porin Pk-kentälle mennä treenaamaan... Kiitos Piski Palvelun ja Annen!
Saijan loihtima jumalallinen juustokakku... aijai. |
Gizmo kävi tutustumassa museo-junaan Minkiössä. |
Kuva-sarja "iloa ja riemua tissikumista" |
Tätä hioimme Annen kanssa <3 |
Näitä siis opiskelemaan, rauhoittavat signaalit-kirjan olen vuosia sitten tavannut, oisikohan kertauksen paikka? ;D
Anyway - sivulle tulo on nyt ihan mukavaa katseltavaa ja kehtaa jopa Porin Pk-kentälle mennä treenaamaan... Kiitos Piski Palvelun ja Annen!
Jes! |
Palautus!! |
Ja päivän päätteeksi sauna-ilta treenikavereiden kesken ;) itelle saunajuomat, koirille sauna-lenkit ;D |
Tunnisteet:
Anne Rekola,
hoffit,
jälkitreeni,
kettuterrieri,
Koiran Korjaus,
OKK,
pentutapaaminen,
Piski Itse,
Piski Palvelu,
tottis,
tottisvalmennus,
urokset,
veljekset
maanantai 12. elokuuta 2013
Haistellen
Kyllästymiseen asti jälkireeniä. Pellolla, nurtsilla, lähellä, kaukana, kuivaa, kosteeta, tuulen suuntaa vaihdellen ja niin ees päin. Opettajat välillä vaihdelleet ja tarkoituksella ottanut vinkkiä sieltä täältä ja poiminut parhaat vinkit matkalta mukaan pureskeltavaksi.
Joka kerta tulee uutta kommenttia ja mielipidettä - mikä hyvä sinänsä. Itse kehittynyt nyt lukemaan koiraani paremmin jäljellä ja antamaan palautetta oikeissa kohdissa. Opettajan haukkumisella ja negatiivisella vahvistamisella ei ole paskaakaan hyötyä, etenkään kun on tosi vähän kilometrejä taskussa. Opettajani asenne on hyvä, hän on koiran lukutaitoinen ja koiraa vahvistetaan jäljellä positiivisesti - oma passiivisuus korostuu väärällä käytöksellä - ja tuloksia ropisee! Treenejä olemme ottaneet 2-3 kertaa viikossa, tottistelut nyt jääneet vähemmälle.
Viimeisimmällä jäljellä jonka itse siis tein ja selkeästi koirat jäljestivät omaa jälkeäni paljon mielekkäämmin mitä muiden tallojien. Gizmo jäljen nousulla kierteli hieman ja paalulta lähti "imuroimaan" namit yksitellen. Olin tehnyt kaksi viiden askeleen tyhjää osuutta ja molemmilla tyhjillä osuuksilla "jälki katosi" siis ei ollut nameja joten tuli kova kiire löytää taas namit. Hetken kettis pyöri tyhjillä nenä maassa kunnes löysi taas jäljen.
Rico puolestaan oli supermies - nousun ponkaisi nenä maassa paalulle, jonka talsi ekat 30 askelta nameja syömättä, ainoastaan nenä kävi namin luona. Osuudella oli kaksi viiden askeleen tyhjää, nekin haisteltiin hienosti. Häiriötä oli takaa lenkkeilevä omistaja koirineen sekä viereisessä pihassa puskaa ravisteleva lapsi. Rico ei kuullutkaan näitä, edes korva liikahtanut <3
Haistelemassa kävimme myös Haku-treeneissä pelastuslaitoksen pelastusharjoitus-alueella Nugadogilaisten seurana. Gizmon että Ricon nenätyöskentely ihastutti kovasti, Ricon nuppi tuntui olevan vaan kestävämpi mitä Gizmon. Ensin meinasin etten Gizmoa kokeiluun ota, mutta tärpästikkeli piti itsestään niin kovaa metakkaa että säälistä otin sen touhuamaan ja duuniakos se Gizu rakastaa! :D
Rico oli muuten hyvä ensikertalaiseksi, mutta pimeässä savuisessa rakennuksessa rautarappusten alastulo emännän kanssa ei hotsittanut. Paineistui nähtävästi sillä hetkellä - läähätti eikä suostunut ottamaan ekaa askelta, koska minuakin jännitti mennä alas, mutta minuutin päästä ulkona ei jälkeäkään stressistä! Kotona piti lähteä kympin lenkille että meno saadaan hiljenemään‼ :D Isäntä oli reipas ja lähti juoksulenkille massille <3
Joka kerta tulee uutta kommenttia ja mielipidettä - mikä hyvä sinänsä. Itse kehittynyt nyt lukemaan koiraani paremmin jäljellä ja antamaan palautetta oikeissa kohdissa. Opettajan haukkumisella ja negatiivisella vahvistamisella ei ole paskaakaan hyötyä, etenkään kun on tosi vähän kilometrejä taskussa. Opettajani asenne on hyvä, hän on koiran lukutaitoinen ja koiraa vahvistetaan jäljellä positiivisesti - oma passiivisuus korostuu väärällä käytöksellä - ja tuloksia ropisee! Treenejä olemme ottaneet 2-3 kertaa viikossa, tottistelut nyt jääneet vähemmälle.
Viimeisimmällä jäljellä jonka itse siis tein ja selkeästi koirat jäljestivät omaa jälkeäni paljon mielekkäämmin mitä muiden tallojien. Gizmo jäljen nousulla kierteli hieman ja paalulta lähti "imuroimaan" namit yksitellen. Olin tehnyt kaksi viiden askeleen tyhjää osuutta ja molemmilla tyhjillä osuuksilla "jälki katosi" siis ei ollut nameja joten tuli kova kiire löytää taas namit. Hetken kettis pyöri tyhjillä nenä maassa kunnes löysi taas jäljen.
Rico puolestaan oli supermies - nousun ponkaisi nenä maassa paalulle, jonka talsi ekat 30 askelta nameja syömättä, ainoastaan nenä kävi namin luona. Osuudella oli kaksi viiden askeleen tyhjää, nekin haisteltiin hienosti. Häiriötä oli takaa lenkkeilevä omistaja koirineen sekä viereisessä pihassa puskaa ravisteleva lapsi. Rico ei kuullutkaan näitä, edes korva liikahtanut <3
Haistelemassa kävimme myös Haku-treeneissä pelastuslaitoksen pelastusharjoitus-alueella Nugadogilaisten seurana. Gizmon että Ricon nenätyöskentely ihastutti kovasti, Ricon nuppi tuntui olevan vaan kestävämpi mitä Gizmon. Ensin meinasin etten Gizmoa kokeiluun ota, mutta tärpästikkeli piti itsestään niin kovaa metakkaa että säälistä otin sen touhuamaan ja duuniakos se Gizu rakastaa! :D
Rico oli muuten hyvä ensikertalaiseksi, mutta pimeässä savuisessa rakennuksessa rautarappusten alastulo emännän kanssa ei hotsittanut. Paineistui nähtävästi sillä hetkellä - läähätti eikä suostunut ottamaan ekaa askelta, koska minuakin jännitti mennä alas, mutta minuutin päästä ulkona ei jälkeäkään stressistä! Kotona piti lähteä kympin lenkille että meno saadaan hiljenemään‼ :D Isäntä oli reipas ja lähti juoksulenkille massille <3
Kuvat Heidi Nyrökorpi |
tiistai 6. elokuuta 2013
first class ticket: Pahanilmanlinnuille
first class ticket: Pahanilmanlinnuille: Ihan alkuun, kiitos kaikille teille kivoille tyypeille! Ilman teitä blogi olisi kaikonnut bittiavaruuteen jo ajat sitten :) Tämä postaus on...
Upea kirjoitus, samaa voisi monelle oman blogini kommentoijille heittää. jos ei kirjoitukseni miellytä - vaikka olen tuikitavallinen koirankusettaja kuten kaikki muutkin - on mulla omat mielipiteeni ja kokemukseni kuten kellä tahansa muulla! Kirjoitan meidän elämästä! Mikäli ei kiinnosta, etsikööt parempaa luettavaa. ;)
Hyvää päivänjatkoa pahanilman linnuille! Ja teille ihanillekin <3
Upea kirjoitus, samaa voisi monelle oman blogini kommentoijille heittää. jos ei kirjoitukseni miellytä - vaikka olen tuikitavallinen koirankusettaja kuten kaikki muutkin - on mulla omat mielipiteeni ja kokemukseni kuten kellä tahansa muulla! Kirjoitan meidän elämästä! Mikäli ei kiinnosta, etsikööt parempaa luettavaa. ;)
Hyvää päivänjatkoa pahanilman linnuille! Ja teille ihanillekin <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)