Hifistelyä, fiilistelyä - hovawartteja ja koirankorjausta!

Olen viimeviikkoina metsästellyt ahkeraan Tori.fi:stä koulutustarvikkeita sekä Facebook:sta Koiratarvike kirppis-ryhmästä. Aluksi löysin kahvapannan, hihan, hetsivaljaat ja liinat merikarvialta, mutta huonoksi onnekseni kaupat menivät mönkään kauppiaan tehtyä ilkeästi ja myymällä kahvapannan pois kaverilleen sinä päivänä kun olin sitä hakemassa. Loukkaannuin ja jätin kamat kokonaan noutamatta. Isäni oli avittamassa ja olisi ollut niitä loppuja tavaroita ollut hakemassa sinä viikonloppuna, mutta myyjä "oli koiranäyttelyssä" eikä vastannut enää puhelimeen. Taas oppi ihmis-luonteesta jotakin uutta ja sai nostaa hännän pystyyn jatkaakseen eteenpäin. Pah mä sanon! Viimeaikoina uutiset koiramaailmasta muutenkin ovat laittaneet mielen mustaksi ja ihmettelemään ihmisten rehellisyyttä. Mikä ihme saa ihmisen salailemaan koirien terveyteen liittyen?? Miksi oi miksi mä vaan kysyn... ahneusko? Ahneella on kakkanen loppu, näin sanotaan...
Hyväksi onnekseni iloitukseen vastasi Vantaalta koiraharrastaja vähän käytetyin välinein ja postissa tavarat saapuivat tiistaina. Sormet syyhyivät juostessani postiin... Ostin siis kahvapannan, hetsivaljaat sekä hyppytyynyn. Hihan mallia juniori sekä jälkiliinan 10m löysin täältä Ulvilasta ystävältäni mukavaan hintaan.
Ennestään oli jo patukat ja purutyynyt. Tai oli kunnes pentunen päätti repiä leirillä oman patukkansa...

Kuvassa Gizmo "kiroilee ja tappaa" hihan.

Koiran korjausta
On taas tullut harrastettua enempi ja vähempi ongelmakoirakoulutusta - olen asiakkailleni erityisen kiitollinen ja lähitulevaisuudessa alan kirjoittaa koiran peruskoulutuksesta enemmän! Omat jorinat vähentykööt... sen kun näkis! ;D
Viimeisimmällä koirakolla luonasi kaikki muu, paitsi hihnassa kulkeminen ja kontakti uupui. Kyseessä oli vuotias saksanpaimenkoira-uros, jonka omistajalla ei ollut kunnon kontaktia koiraansa ja viimeinenkin kontaktin hiven häipyi viimeistään hihnalenkillä. Neuvoin siis "laumakävelyn" alkeet koirakolle näyttämällä esimerkkiä. Olen oppinut, että kunnon esimerkillisellä "kädestä pitäen" näyttämisellä on erittäin opettavainen vaikutus ja koulutuksessa edetään nopeammin. otan asiakkaan koiran ja näytän "kuinka minä teen". Toimintatapani olen ottanut Cesar Millanilta hänen oppejaan aikoinani tutkiskellen ja asiakastyytyväisyys on ollut sitä luokkaa, että ei auta kuin lisätä vauhtia. Itsensä tunnistanut saksanpaimenkoiran omistaja - kerro ihmeessä kuulumisesi! Kuinka arki lähti sujumaan?

Koiran Korjaus-blogi???
Haaveissa olisi ottaa koirakko, jonka tekemisiä/ koulutusta alan kuvata tänne blogiin. Olisin enemmän kuin otettu, jos halutessasi koirasi blogiini, ilmoittaisit siitä sähköpostiini! Ota siis rohkeasti yhteyttä, neuvoisin käytösongelmissa ilmaiseksi, ottaisin valokuvia koirasta sekä videoisin koulutustilanteita ja julkaisisin ne tässä blogissa muiden "somelaisten" iloksi. Omistajan kasvot toki säästän some-pyörityksestä hänen näin halutessaan ;) Saat kattavat ohjeet tietenkin ja 24/7 tuen tarvittaessa. Rahallisesti en omistajalta vaadi kuin auton jolla kuljetella koiraa joko meille tai minä tulen teille.
Kerta kerran onnistumisieni myötä voin vain todeta tämän alan omakseni ja rakastan harrastustani yli kaiken. Koirien koulutus on siis lähellä sydäntäni ja tulen sitä sydämen asiana aina tekemään, en koskaan rahan vuoksi.

Flyballia merikarvialla v -12, valokuvasta kiitän Pia Rataa

Hovawarrttien Kesäleiri!!! :/
Kauan haaveiltu ja vihdoin toteutunut Hovawarttien Kesäleiri-viikonloppu viimein koitti - ja jännitys oli laittaa vatsan kuralle asti. Toiset hoffistit ja heidän arvosteleva katseensa mietitytti. Mutta me mentiin häntä pystyssä omina itsenämme, välittämättä muista. Osallistuimme leirillä suojelu-osioon, ryhmiä oli myös peltojälki, haku, viesti ja jälki. Esa Tapio oli meidän kouluttajanamme tälläKIN kertaa. Sunnuntaina Anu veti jäljet ja takapakkia tuli... nöyränä maccarat kouraan ja ruudulle!
Esa tuli lounaan jälkeen seuraamme ja me olimme toisina. Rico oli edellisestä kerrasta petrannut ja mamma oli niiiin kovin iloinen :D Muita seuratessa vähän oppi teoriaakin ja sanastoa, en nyt niin ummikko enää ole!
Ruoka oli oikein maittavaa koko viikonlopun, sain vihdoin ruoskittua itseni gluteenittomalle ja minua oltiin muistettu oikein hyvin. Tuli erään kanssa-leireilijän seurassa eksyttyä järven ympärillä, mutta puhdas ilma teki vain hyvää...
Ja kuvasaastetta VOILÀ!

Rico löysi myös tyttö-ystävän... <3 pieni ystävä pöllytti nurtsilla.

alkuun Esa sai vähän houkutella...

... mutta loppua kohden parani huomattavasti!

Onnellisina autolle

 kritiikkinä tuli se että ilmeisesti huomaamattani annoin koiralle pakotteen valjaisiin, jolloin se hämmentyi. Joku aivopieru minulta, Rico hetken pyöri ja ihmetteli kuka tuo ukko on oikeen - mutta ei kauaa!

Vähän ihanaa järvi-maisemaa <3

 Rico - thö Uimamaisteri ihastutti uima-innollaan Tulirannassa, minä seisoskelin rannalla esi-liinana ikään, herra ite vilvoitteli ilman pienintäkään halua viihdytystä.

... ja paikalle ilmaantui myös Loch Nessin hirviö... ;)

 Niin ja sitten se pilven toinen reuna...
Ihan kivaa oli - vitutuksen määrä tosin oli vakio... mutta siihen saa kasvaa jos ja kun koiraharrastusta aloittanee: riittävää kovapäisyyttä ja nöyryyttä tarvitaan koiraharrastuksessa pärjätäkseen, koiraporukat kun tuppaavat olemaan aika värikästä sakkia! Koirasakki on sen verran hassun hauskaa porukkaa, että blogeihin kyllä kommentoidaan ja netissä turvallisesti, kovin monella tuskin on pokkaa sanoa samoja asioita ihan face2face.
 TätäKIN blogia arvosteltu "humoristiseksi" -kiva kun oon viihdyttävä! Ja kouluttajista kertomaani suoraa mielipidettäni kärvisteltiin myös. Kas kummaa kun samaa arvostelua osakseen ei saa esim. Tommy Wirèn - loistava eläinkouluttaja joka kilpailutulosten sijasta arvostaa vankkaa koiranlukutaitoa... hmmm. Itseeni en suinkaan rinnasta näikin nimekkääseen kouluttajaan, vaan ajatusmaailmaan koirankoulutuksesta yleensä. Maasta se pienikin ponnistaa ja kukaan ei ole seppä syntyessään - jokainen on ollut aloittelija joskus. MINÄ ISE arvostan muun muassa TOKO-kouluttajassa koiranlukutaitoa - ja valitettavasti en kovin monilla sitä taitoa ole nähnyt. Kisakokemusta arvostan siinä kohtaa, kun menemme oppiin ja haluan asiantuntevaa koulutusta alusta alkaen - ilman haparointeja. Ja siis: Pienistä ei pidä nokkiinsa ottaa ja kritiikkiä aina tulee ja se pitää ottaa asiallisesti vastaan - puolin ja toisin. ;) Suosittelen siis itse kullekkin hetken jäähyä oman minänsä kanssa peilin tykönä ja miettiä mahtaako oma kasvukäyrä mentalisella tasolla kiriä samaa tahtia mitä fyysisesti. Minun blogini ei ole raamattu, äläkä sinä ole se piru joka tätä lukee. ;)