Touhua jos jonkinlaista

Touhua ja toimintaa - koirat mukana tottakai ja koko perhe. Tiätty ;)
Sain loisto-ajatuksen töissä ollessani, että miksei Ulvilan sairaalaan voisi tuoda lemmikkiä vierailulle vanhuksille. Nimenomaan - MIKSI EI??! Tuumasta toimeen sitten vain ja ideaa alulle. Sen minä tiedän että Gizmo on onnensa kukkuloilla. Gizmo oli malli-oppilas siinä mielessä, että osaa terrierikin rauhoittua ihmisen kuin ihmisen äärellä - minulle ongelmakoirana ADHDn takia tullut Gizmokin. Saan tietty tarvittaessa senkin vaihteen päälle, milloin mennään täysillä. Ja tälläkertaa vaadein rauhallista olemusta. Teimme vanhuksille pieniä temppuja mm. lauloimme (TIRSK) ja tiätty nitä tottisteluliikkeitä ja pyllyllään istumista ja tassujen viuhtomista. Ja vanhukset... <3 jälkeenpäin moni potilas kysellyt Gizmon kuulumisia ja toivonut uusintaa. Jos tästä tulisi joka kk tapahtuma! Ei tiedä...

Ulvilan kirjastolla oli pitkäperjantaina 29.3 Match Show ja facesta mainoksen bongatessani päätin osallistua. Molempien kanssa tai vain toisen. Gizmon päätin pitää tälläkertaa seinäruusuna pitkän turkin ja pesemättömän valkoisen turkin takia. Ihan kivasti ekakertalaisilta meni, minä en ole edes koulutuksissa käynyt, otin mallia mietä vierustoverit teki ja muistin mitä saija oli sanonut koiran jaloista. Olin aivan pihalla ja härväsin pirusti - Rico sai sinisen. Tuomari pyysi uudestaan kehään ja naps - tuli nelonen. :) Mukava juttu kun lähdin vaan harjoitusmielessä. Tuomari tykkäsi meidän tekemisestä kehässä ja kieltämättä itsellekin tulöi hyvä mieli, pää-asia oli se koko perheen mukava yhdessä olo. <3 Mielessä kävi tervakosken lisäksi Turun elo
näyttely - mitäpä jos...? Kahtotaan miltä kakara näyttää viimeisenä ilmopäivänä!

Mamman nakkirakki ennen kehään menoa. :)

Oma kirjoittelu on jäänyt vähälle sairauden nostettua taas päätään. Työni jaksan arkena hoitaa, en juuri muuta. Olisi taas verikokeiden ja lääkärikäynnin aika, siihen menee omaisuus, mutta pakkohan emäntä kuntoon on saada! Sairastan siis Kilpirauhasen vajaatoimintaa, Wilssonin syndroomaa - joka ei näy tavallisisa TSH ja T4V kokeissa. Ne ovat aina olleet viiterajoissa, eikä tavallinen lääkäri siis osa minua hoitaa, joten kalliiksi tulee. Syön tyroksiinia tällähetkellä, mutta lääkityksen vaihtoa ollaan mietitty.

Kevättä odotellessa

Pikkuinen Pihavahti <3

"Hyvää Naistenpäivää"-blogikirjoitukseni jostain syystä katosi yrittäessäni lisätä lupaamaani kuvaa siihen. Kaunis kuva tuli napsautettua ikkunan läpi kun kahvikuppi kourassa ihastelin vahtivaa pentuani. On nii kova kiirus... Muru piäni. Selkeitä hovawartin eleitä on huomattu, terävä jätkä ilmoittaa tuhahtamalla "epäilyttävästä" asiasta, mutta antaa fiksuna miehenä asian jäädä siihen.
 On ollut kiireitä töiden ja perhe-elämän kansa joten blogia ei ole tullut päiviteltyä niin usein kuin haluaisi. Tuo villahousu kasvaa hurjaa vauhtia ettei perässä meinaa pysyä - toisalta hyvä, en millään malttais odottaa että Rico on "koiran mitoissa". Heh. Merkkejä myös odotellesa, lienen siinäkin aika malttamaton...

Päivät kuluvat nyt lähinnnä 2 tuntia lenkkeillessä, edelleen luut maistuvat ja soseet menevät maistamatta alas. Paikalla-oloa treenataan aika sujuvasti ruokailujen ja ulkoilujen yhteydessä.

Se eka pentutapaaminen 10.3.2013

Makkaranpaistoa

Keskipäivällä saavuimme autolla Saijan pihaan, ajattelimme että Rico jätetään autoon odottamaan, muutkin odottavat varmaan kiltteinä autoissa treenien alkua... Ja kattia kanssa! Ovi kun aukesi koko lauma änkesi pihalle ja toivotti Fiu ja Katla tyypillisesti meidät tervetulleiksi antamalla pusut poskille. :) Nelikuiset pennut ryntäsivät ulos ja Rico sai kylmää kyytiä. Siis ei kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. Sisällä meidä odotti jo alkanut brunssi. Inkivääri-tee oli erityisen hyvää ja laittoi tällaisen palelijan lämpenemään. Sisätiloissa tunnelma oli koirien puolesta rauhallinen, kukaan ei sen erityisemmin riehunut. Hetken siinä jutustellen ja brunssia nauttien (ilman tuulihattuja ja kuohuvaa) aloimme kerätä kimpsujamme ja valmistautua ulkoiluun ennen treenejä.
Mukana oli Caspiania (K. Kur) lukuunottamatta koko sisarus katras: Miro (K. Floghdraki), Jästi (K. Lung), Munkero (K. Mang), Kirppu (K. Saphira) sekä Torni (K. Thorn). Ja tiätty mamma-koira Katla (Cattla v. Störtebeker) ja täti-koira Fiu (Kaunottaren Fiona).
Vauhtia riitti porukalla, varsinkin kun pääsimme Leppäkorven maastoihin. Fiu ja Katla painelivat kuin viitapirut, kohta 8-vuotias täti-koirakin kaikista hurjapäisimmin! Mukaan matkaan tarttuivat Jästin laumasta tutut Varjo ja Ilo (serra de airesin pk sekä australian pk) ja Katlan ja Fiun labbis-poikakaveri Rolleri.
Riehu-kierroksen jälkeen siirryimme treenailemaan tutitusta, paikalla-oloa, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Kontakti "haukuttiin" hyväksi. ;) Väsy-poikaa koitettiin vielä lopuksi rievuttaa, mutta eihän sitä enää Nakkirakki jaksanut, laitettiin pojuliini torkkumaan autoon. Rankka reissu... Treenien jälkeen siirryimme lohikeitolle Saijan luo. Keiton lomassa leppoisaa jutustelua koirista ja koulutuksesta. Susannan vallan mainion gluteenittoman kahvikakun ja maitokahvin päätteeksi menimme pihalle ottamaan sisaruksista seisotuskuvia. Sehän ei käynytkään niin äkkiä kun moni voisi luulla. :D Kuvailua, jutustelua ja päätteeksi makkaransyöntiä - siis meille ihmisille Hannu grillasi makkarat notta jaksaa ajella 2,5 tuntia kotiin.

Ihana päivä - ainut miinus oli se ettei päästykään siihen suojelu-seka-ryhmään euraan johon aijemmin meitä oltiin puhuttu mukaan. Ryhmä täynnä. Olin epätoivon partaalla, sillä kun minä ja muutama muu tietää että tuossa koirassa on potentiaalia siihen ja muuhun harrastamiseen. Hyvä ettei itku tullut, mutta nieliskelin kotimatkan ajan. Ei voi olla että kukaan ei meitä kentälle huolisi! EI EI EI. Mä en ketä tahansa kouluttajaa sentään huoli, niitä on valitettavasti ullut nähtyä yks jos toinen tallaaja. Mä en tosiaan tartte tuolle mitään agilityä, siitä kun varsinaisesti ole tälle koiralle mitään hyötyä ja pk-ihmisenä olen agilitystä vähän erimieltä mitä muut... sopii ehkä jollekin ja kaikki senkun harrastavat - mutta mikä hyöty siitä on? Mä en tosiaan mene mihinkään Pori TVA:n kursseille... en ala siihen että kokematon kennelliiton toko-kouluttaja alkaa kertomaan mitä koiran kanssa tehdään, kun kerran hyvä jos kouluttaja tietää sitä itsekään. Tarkoitan sitä että kouluttajan koira osaa liikeitä vino pino kentällä, mutta kotona koira määrää. Yksi jos toinenkin muisto eräältä ajalta Jaron kanssa treeneissä jolloin yksi kurssilainen pahoinpiteli kentälle paskoneen koiransa eikä kouluttaja sanonut siihen mitään... että näin, se tarina joku muu kerta.

Sovinnon merkiksi kuuluu hyviin tapoihin lyödä kättä päälle - vaiko tassua?

Riemukasta menoa edessä Rico ja takana Miro

Catlla ja Fiu ja 6 pentua sekä "vierailevat tähdet"

Painituokio ennen treenejä vielä Miron kanssa

Perinteinen seisotuskuva

Illalla facebookikiin tuli mielenkiintoinen viesti eräältä molarilta... Asiasta lisää kevväämmällä kamut ;D

Hei hei talvi ja tervetuloa kesän merkit!!

Ei tuu ikävä, ainakaan hetkeen! Tosin monta kivaa hetkeä oli ja niistä muutama ikuistettuna tässä...






Ricon merkit ovat kivasti alkaneet nousemaan esille ja minä oon niin hyvilläni. <3 data-blogger-escaped-br="">Merkit tulevat tällä porukalla näköjään pikkuhiljaa, minäkun oon kaikki mulle heti nyt-tyyppi, en kestä sitä odottelua! Jokatapauksessa ihan mukiinmenevä poitsu on kasvamassa! Me like it!!
Välineitä ja romppeita oon metsästellyt ja kysellyt, kirppariköydöt odottavat noutajaa ja kaupoistakin onbjotain löytynyt. Eräs tuttava lupasi omalta osaltaan kysellä käytettyä purutyynyjä, patukoita, liinoja, hihoja tms. Btw, JOS SINULLA sattuu lojumaan nurkissa jotain välineitä - TARJOA! :D

Täällä vielä jokin otos.....

Normipäivä

Kirjoitanpa meikäläisten - Munkki-meikäläisten - tavallisesta arkipäivästä. Päivä on haukotuksia täynnä, kirjoittaja sairastaa Wilssonin syndroomaa (kilpirauhasen vajaatoimintaa) mikä takaa nuutuneen ilmapiirin toisinaan täynnä äänekkäitä haukotuksia. Mutta se on toinen tarina se...

Jos en herää aamuvarhaisella siihen että joku nuolee varpaitani, murise/ hauku "murtovarkaalle" (todellisuudessa varas onkin vastaherännyt tytär joka kömpii aamulla sängystään ja tepsuttelee vanhempiensa makuuhuoneeseen), niin syliini heitetään kliseisesti joko tohvelit tai pahimmillaan avaimet tai muuta kovaa ja epämiellyttävää hereillesaamiseni toivossa. Edellisen päivän vaatteetkin raahattu näytille ikäänkuin vinkkinä:
"ois niinko hätä, laita vauhtia!"
Gizmo osaa olla se ärsyttävin - siltä ei jää MIKÄÄN huomaamatta. Tuulikellollekin täytyy välillä huomauttaa pienellä tuhahduksella. Gizmo on terävä koira ja siltä ei jää mikään huomaamatta IKINÄ. Ja aina pitää ilmoittaa myös tytön herääminen... -___- HUOKAUS. Asian suhteen olen jo luovuttanut ja todennut asian olevan myös minulle hyödyksi. Ovikello on meillä niin mitätön ääni, etten kuule oven takana olevan ketään, ellei Gizmo asiasta ilmottaisi. Joten myöskään minulta ei jää mikään talossamme huomaamatta Gizmon ansiosta. ;)
Rico - en tiedä mistä aloittaisin. Eräänä päivänä surullisenkuuluisien "nakkisulkeisten" aikana honasi mikä on meidän leikkien tarkoitus - palauta -> PALKKA. Ja siitä hetkestä lähtien mulle kiikutetaan mitä mielenkiintoisempia löydöksiä... välillä naurattaa ja ihastuttaa, toisinaan taas ei. Yök.
Gizmo kun muutti meille -09 talvella, ongelmakoirana mulle myytynä ei kuulemma pysynyt vapaana irti yhtään pätkää. Aloin käyttämään hyväksi sen mieletöntä saalisviettiä ja kontaktin halua ihmiseen. Lyhyesti sanottuna leikitin sitä tunteja kaikilla mahdollisilla, mutta keppi ja pallo taitaa olla suosituimmat. Nameja käytin myös vapaana-olon opetteluun, mutta parasta Gizmon mielestä tuntuu olevan leikki mun kanssani. Nykyäänkin pysyy hyvin kontaktissa, tarkkailee vähän väliä että meneekö se käsi sinne pallotaskuun ja ilme kirkastuu heti kun näin tapahtuu. Eli samalla tavalla (tai hiukan sinnepäin) menettelen myös Ricon kanssa, opettelemme leikkimään ja sitä kautta palauttamaan. Koira oppii rakastamaan leikkiä omistajan kanssa, saadakseen huomiota ja leikkiä lisää, se palauttaa lelua pikkuhiljaa.

Tänäänkin leikimme rievulla ja ilokseni voin todeta että edistystä tapahtuu. Jos lauantaina olisi ekat treenit, tiedä häntä. ;)

Lapsiperheen arkea, Veeran ehdottomasti parhain koirakaveri Gizmon lisäksi on Rico <3

 Ehdoton asia jota olen koiriltani vaatinut, on tulla toimeen tyttäreni kanssa. Kun Veera syntyi, Gizmo koki "paikkansa menetyksen" ja näytti sen myös ettei Veeraa hyväksy esim makuupaikkansa lähettyvillä, ruokakupilla tms. Asiasta käytiin tiukan sävyinen keskustelu ja pienen positiivisen vahvistamisen jälkeen Gizmo ei enää lainkaan pitänyt Veeraa pahana. Nykyäänkin vieras lapsi saa ottaa karvoista sekä nahasta kiinni ja puristaa, mutta varjele kun Rico nappaa hännästä... Tirsk! Kis-kis-koira saa uuden ilmeen. ;)

Best Friends 4ever

Veera noin 7-8kk ja Gizmo jo kaverin hyväksynyt, ottaa rentona hellyyttä vastaan.

Hellyys kuuluu jokaiseen päivään ja se vahvistaa omistajan ja koiran välistä suhdetta.

 Ricon kanssa olin asian suhteen vähintääkin yhtä ehdoton. En ole koskaan leikkinyt Ricon kanssa käsilläni, eikä pahempia painileikkejä olla otettu. Leikeissä mukana rievut, rätit, pehmot sun muut, ei meidän kädet. Suun käyttöä ollaan hillitty/ minimoimaan. Ruoka-aikaan Veera saa Ricoa silittää, antaen kyllä samalla sen ruokarauhan. Rico siis on tottunut siihen että joku ihmisistä häärää sen kupin läheisyydessä eikä kukaan ota sitä pahemmin pois vaan antaa lähinnä lisää. Ja jos joku ottaa sen pois, katsekontaktilla saa sen takaisin. Aivan mahtavaa on katsella näiden kaverusten puuhasteluja ja tiedän että se sujuu. Tietenkään emme laske silmiämme pois kaverusten leikeistä, aina olen ajan tasalla mikä leikki milloinkin on menossa. Veera on lähinnä se ketä pitää ohjeistaa, ettei koira ole hevonen tms. Lempi leikki on se kun veera kallistuu makuulle ja Rico ryntää pussailemaan... voi sitä kikatuksen ja ilon määrää! <3

Raaka-Rakkaus

Kaverukset välipalalla

 Jaron kanssa taannoin aloitin barffauksen ja sillä tiellä olen pysynyt. Eläinlääkärikulut ainakin Gizmon kanssa olleet minimaaliset, Jaro raukka kärsi ennen barffia ja sen jälkeen vaikka mistä... ja laskut oli monasti aika suuret. Tassujen välit olivat aina ihan kamalassa kunnossa. Vatsa pojalle saatiin toimimaan heti, turkki paksuuntui ja lihaa tuli vyötärölle. Korvat ja tassut oireilivat. Todennäköistä että tietämystä on tullut kerättyä hiippasen paremmin korvan taa ja näin ollen turhilta käynneiltä eläinlääkärissä on vältytty... kiitos ihanien <3ihmisten, eritoten tällä hetkellä hyvistä neuvoista kiitän Kujalan Anettea. :)
Ricolle ruokavaliomuutos on enemmänkin kuin ollut maistuvaa. Kaikki ruokainen herra kasvaa tasaisesti ja suorasti mikä on tarkoitus ja toivottavaa. Tällä hetkellä napaan menee 800-900g/pvä plus puuha-luut mitä sattuu pakkasessa olemaan. Jäisinä anna kaikki luut, ja hampaat kiittää. Gizmolle menee noin 200g/pvä sekä joku pieni luu. Lisäravinteita annan merilevän lisäksi öljyä mitä sattuu olemaan, nutrolin on yksi yleisin ja tällä hetkellä kokeilussa hintalaatu-suhteeltaan parempi Biolin-pellava-camelina-öljy. Lampaan rasva pulllosta on joskus myös lurahtanut kuppiin, myydään paikallisessa barf-liikkeessä pumppupullossa. Kerta viikkoon maistuu lohi, kananmuna ja sisäelimet. Sian sisäelimiä annan kerran kuukauteen, Jarolla erityisesti sian maksa oli voimakas joka tuli ihosta läpi. Ruoan annan viimeiseksi illalla, Rico tosin syö vielä kaksi kertaa päivässä ja vaatii omansa myös aamulla/ aamupäivällä riippuen meikäläisen ohjelmasta. Lihoja yritän antaa monipuolisesti, vielä kuitenkaan ei niitä kaikkein erikoisimpia ole kuppiin kilahtanut kuten hevosta, lammasta tms. Pysymme halvemmissa ja helposti saatavissa, eli naudassa ja siassa, broilerissa, porossa, lohessa ja kalkkunassa.
 Mitään allergioita ei kasvisten suhteen kummallakaan ole, soseet olen jakanut kolmeen eri tyyppiin: marja-, porkkana- ja vihreä-sose. Kesäkurpitsa, parsakaali, nokkonen, kukkakaali, porkkana - ovat raakoina ja yhdessä käytettyinä allergisoivia. Eli soseitten teossa on hyvä huomata tämä ja laittaa yhtä näistä kerralla blenderiin, ei niin että vaikka kukkakaali ja porkkana ovat raakoina. Kaikille näistä ei tule oireita, olen onnistunut antamaan porkkanaa ja kesäkurpitsaa samaanaikaan ettei mitään tapahtdu. kerran kävi tietämättömyyttäni Gizmon kanssa siten, että sekoitin kaikkia mahdollisia keskenään - ja pam. Koiran mahanalunen täynnä punaisia laikkuja. :/ Eräs fytonomi(?) selitti että kyse on siitä että olen sekoittanut ristikkäis-sukulaisia vihanneksia keskenään ja niistä syntynyt allerginen reagtio.
Vilja-tuotteita en anna juuri nyt ollenkaan, tarkoitus olisi alkaa puuroa keittelemään kerran pari viikkoon. Oscar-puuroaines jota myydään ruokakaupan lemmikkiosastolla. uunissa hautuu kolmatta tuntia, on hyvin ravitseva ja vitamiinirunsas. En suosittele hiilareita ja viljatuotteita koirillekaan (ihmisen lisäksi) kovin usein allergisoinnin vuoksi ja niiden liiallisten sokerien takia. Vanhempien koirien olen nähnyt tulevan vetreämmiksi ja virkeämmiksi kun viljat on jätetty kokonaan ruokavaliosta pois. Myöskään luu-aterioita en samana päivänä antaisi liiallisen ummetus-vaaran takia. Lähinnä siksi että saan vaihelevuutta ruokavalioon ja ruuroaineksessa on kuituja ja vitamiineja mitä koirat tarvitsevat.

 Ohessa muutama sose-resepti:

Porkkanasose

3osaa porkkanaa
1osa paprikaa

Pikku-hoffin taidonnäyte

1osa tomaattia
1/2 osaa kurkkua/persiljaa/vihersalaattia tms
luraus vettä notta menee blenderissä siliäksi

Marjasose

3osaa aroniaa/mustikkaa/
puolukkaa/viinimarjoja/omenaa
1osa banaania/päärynää/appelsiinia
1osa kiinankaalia
1osa kurkkua
luraus vettä blenderiin

Vihreä sose (vaihtoehtoisesti Viherpuna-sose)

3osaa kinankaalia/valkokaalia
2osaa kesäkurpitsaa/parsakaalia/kukkakaalia
(EI kaikkia sekaisin/yhtä aikaa)
1osa vihersalaattia
1osa kurkkua
ja jos haluaa...
1/2osaa punajuurta (myös keitettynä)

Luonnonmukaista hoitoa olen myös harrastanut ja mukavin tuloksin. Koiran luonnonmukainen hoito-kirja on ollut apunani jo monet kerrat itselle ja alkutaival jaron ruokinnassa taittui sitä kirjaa tavatessa.

Sopimukset koiran kaupasta sekä sijoitussopimukset

Suurin osa kasvattajista on rehtejä harrastajia, tavallisia pulliaisia jotka enemmän ja vähemmän rakkaudestaan rotuun/ rotuihin jalostavat koiriaan mitä erillaisimmin näkemyksin millainen sen rodun yksilön kuuluukaan olla. Toiset perustavat jalostusnäkemyksensä siihen miten toinen kasvattaa... mutta tämän kirjoituksen ei tarvitse olla saarna miten tulisi jalostuksesta ajatella - vaan esimerkkinä pennun ostajille minkämoista väkeä koiramaailmassakin liikkuu. Sakki on hyvin värikästä, yhteentörmäyksiltä ei vältytä, on kuppikuntia jos jonkinnäköistä.... ja mikä on huomattu: kumarrat niin pyllistät. Kahta et voi miellyttää. Täytyy vain muistaa se koiraa ostaessa 1. mitä ostat. Onko se sitä mitä haet, faktat pöytään: terveys ja luonne kaiken a ja o vanhempien tulokset näyttelyistä ja kokeista eivät merkitse mitään jos kotona ollessaan murisee lapsille ja välttelee vieraita. Pennut perivät vanhemmiltaan, tosi on. 2. mistä ostat. aivan sama ajatko 200 vaiko 20 vaiko 2000 kilometriä koiran perässä, sikaa ei kannata ostaa säkissä ja miettiä faktat kuntoon ennenkuin hyppää auton rattiin. Jos kasvattajan luona kovin rauhaton tunnelma, kauheaa räksytystä, emo rauhaton tai murisee tms, kannattaa käydä muuallakin katsomassa ihan vertailun vuoksi. 3. mistä maksat. Mun puolestani vippaa vaikka 2000€ nahkanenästä, mutta oletko täysin perillä siitä mitä todella saat? Jotkut kasvattajat myyvät vaikka mummonsa - rahan tarve joskus meillä kaikilla on suht kova myönnetään... 1000€ pennusta jonka sukutaulu on ns tukossa, loppuun jalostettu(suomesta vaikea löytää paria) tai vaikkapa joudut maksamaan päälle vielä lonkkakuvat esimerkiksi itse niin on se paljon sekin jossei aikuisena näyttelystäkään mitään saa. Kohtuullista on esimerkiksi hintaan kuuluva pentutesti ja lonkkakuvat - säästät myöhemmin kun ne on jo pennun mukana maksettu.

Huom! Tarkasta myös että kuuluuko maksuun että pentu on asianmukaisesti rokotettu ja madotettu ennen luovutusta! Ja mustaa valkoisella tietenkin. ;)

Näin pieleen koiran ostaminen voi oikeasti mennä... eikä kukaan voi sinua auttaa. http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/9F1DEC93-C6C2-478D-9CA2-CBF96F79BEF1/0/sijoitussopimus_narttu_2013.pdf Ohessa sopimuskaavake jolta se PITÄISI näyttää.

Yllä näytän helkkarin hyvän esimerkin kuinka voi viilata linssiin tietämätöntä pennun ostajaa sijoitussopimuksella. Tämä on vain todellinen esimerkki tapahtuneesta enkä tarkoita missään nimessä sitä että kaikki koiran kasvattajat näitä lappuja tehtailisivat. En pyyhkinyt omaa nimeäni sen vuoksi että ihmiset näkevät paperin olevan aito ja oman mielenrauhan takaamiseksi pyyhin "kasvattajan" tiedot pois, sillä ei ole eka kerta kun saisin häirikkösoittoja. Noh, poliisi on tietoinen tästä ihmisestä ja luulen saavani elää rauhassa. :)
Tarina alkoi niin että sokeasti luotin koirapuistossa törmäämääni ihmiseen, hänelle oli tämä meidän Gizmo palautunut ensimmäisestä sijoituskodistaan pitovaikeuksien vuoksi. Meillä ei ole Gizmon kanssa ikinä ollut ongelmia, päinvastoin.
Eli koiran tullessa meille, sen ei pitänyt olla tiinee. Tilanne oli erikoinen; hän sanoi uroksen "raiskanneen" koirani ja eläinlääkärin "varmistaneen" koiran olevan ei-tiinee, "eikä se voi mitenkään olla mahdollista koska juoksut olivat jo ohitse". Faktahan on se, että jos narttu ei ole suostuvainen kyllä se henkensä edestä taistelee. (Tällaista pakko-astutustakin valitettavasti on tullut todistettua vuonna nakki ja käpy...) Kumminkin ne merkit alkoivat näkyä että pentuja oli tulossa. Kappasvain, sopimuksessa lukeekin että ennen maaliskuuta syntyvät pennut eivät kuulu sopimukseen, kasvattaja maksaa kaiken ja huolehtii pennuista, synnytyksestä/keskeytyksestä, ruuasta ja eläinlääkärikuluista jos koira raskaana. Päätös ultran jälkeen jota ei koskaan tehty. Keskeytystä ei voitu tehdä sen "raakuuden ja narttu kärsii"- takia. Tämä ei muutakun paljasta sen että hän tosiaan tiesi pentujen olevan tuloillaan minun kanssa sopimusta tehdessään ja suunnitteli alunperin koirallani kolmet pennut. Minun olisi kuulunut korvavikaista koiraa viedä neljä kertaa vuodessa näyttelyyn, korvien huono asento taisi olla minun vikani... Sopimuksessa lukee, että minun olisi kuulunut ottaa myös vakuutus (synnytyskomplikaatioiden tullessa minulta kysyttiin onko vakuutusta).
Melkiein vuosi ekojen pentujen syntymästä tämä ihminen soitti ja sanoi tekevänsä toiset ja VIIMEISET pennut. Luojan kiitos huokaisin... Narttu astutettiin samalla uroksella. Toisten pentujen yhteydessä pelkäsin menettäväni koirani lukuisten uhkailujen takia (ovat tallessa minulla että poliisilla) ja olin stressistä haljeta jo senkin takia että Jaro oli niinä aikoina viety piikille. Loppuhyvin kaikkihyvin, mutkien kautta ja monien itkujen kautta sain koirani kotiin. Raskaudesta ja synnytyksestä Gizmo oli aivan piloilla, turkki oli lähes pudonnut ja tissit roikkuvat vielä tänäkin päivänä.

 Olen ehdottomasti sitä mieltä että Kennelliitolla on aivan liian pieni säädös pentueiden syntymä-väliä ajatellen, narttu ei mitenkään pysty palautumaan edellisistä pennuista kun seuraavia jo pukataan! Eettisyys kaukana ja siinä on jo rahan-ahneus mukana, narttua täytyy ajatella SYNNYTTÄISITKÖ ITSE VUODEN VÄLEIN? Et varmaan kovin mielelläsi....

Minusta

Minä, Jelena Mariia Amanda Munkki os. Palonen, synnyin vuonna -84 porissa ja tulen ikuisesti ja aina porilainen olemaan kaikilla mausteilla. Tänä päivänä toimin laitoshuoltajana päätoimisesti, mutta silloin tällöin liikenee aikaa muutamalle koirakollekin tarvittaessa. Olen siis parisen vuotta toiminut ongelmaneuvojana, puhelinnumeroni on levinnyt apua tarvitseville ja puhelu noin kerran kaksi kahdessa kuukaudessa on menekki tällä hetkellä ja hekin uusia ihmisiä. Koulutan aikalailla maalaisjärjellä ja olen täysin itseoppinut. En kouluta tottelevaisuus-liikkeitä, mielipiteeni hyvästä toko-kouluttajasta vaatii tiukkaa kilpailumenestystä taakse, ennekun voi nasevia mielipiteitä jakaa kentän laidalla. En anna henkilökohtaisesti arvoa koirakoulussa sellaiselle toko-/agi-kouluttajalle, jonka oma koira kyllä suorittaa liikkeitä hienosti, mutta kotona tai esimerkiksi kadulla käyttäytyy kuin villieläin. Joten mottoni on ollut jo pitkän aikaa se että opettele kotona koiran hallintaa, jolloin olet lähempänä TVA:ta. Koiran hallinta lähtee nääs pienistä asioista eikä ole mitään tähti-tiedettä. Siitä kohtaa ei siis pidä mennä mistä aita on matalin. ;)
Olen Cesar Millanin fani, ja kirjoituksistani se varmasti paistaa läpi. Hänen kirjoituksiaan paljon lukeneena ja videoita katselleena, voin todeta, ettei hassumpi äijä lainkaan. Tulkitsijoissa on useimmiten vika - jotkut saattavat hänen tapansa tulkita väärin ja tästä aiheutuu mielipahaa eläinsuojelijoille ja eläinlääkäreille. Imankos oltiin niin vastaan Cesarin suomeen tuloa.

 Koira-harrastukseni ei ole niin hyvin lähtenyt käyntiin, niinkuin muila onnekkailla ihmisillä elämässäni ja sen ulkopuolella. Koirapelko valtasi minut jo taaperona vanhempien tietty tahattomasti sitä lietsoen hössöttämällä ja varovaisuudella. Todellinen pelon aihe tapahtui ala-asteella koulumatkalla kotiin, kun aikuinen dobermanni-uros typättyine häntineen ja korvineen asteli eteeni haukkumaan. Alkaessani paniikissa itkeä, koira hälväisi minua naamasta... Jep. siitäkö soppa syntyi lopuksi ikää.

Olin äärettömän arka eläinten kanssa. Jokainen haukunta tai edes eläimen läsnäolo laittoi tutisemaan ja pienikin äkkiliike oli saada aikaan paniikkikohtauksen. Kotona ei ollut eläimiä, vuoden verran seeprapeipot asustelivat kunnes äitini tuli allergiseksi niille ja niistä piti luopua. Systeri ja Mr.Punaposki munivat jopa muttei munista ollut munakasta kummemmiksi.
 Aloin huomaamatta saada siedätyshoitoa jo edesmenneiltä koiraystäviltäni, joita lähipiirissä asusteli mm. sisarpuolella ja serkulla sekä naapurissa. Aloin seurailemaan koirien touhuja pikkuhiljaa ja mukavat kokemukset pikkuhiljaa siedättivät pelkoani pois. Koiran haukunta on edelleen minulla syvällä selkärangassa ja pahoin pelkään etten ikinäkään pääse siitä eroon. Oma-aloitteisuudella ja kekseliäisyydellä ja lujalla pättäväisyydellä olen saanut itseni tähän jamaan, mutta aina joskus hätkähdän koiran haukkua. Ensimmäinen koirani Jaro (hovawart-puolanvinttikoira uros) joka oli siis merkinvärinen - auttoi minua osaltaan koirapelossani. Saan siis kiittää merkkarikoira-oikea-koira-päähän pinttymästäni sitä dobberi-urosta joka pelkoni aiheutti. En voi siis olla ihailematta merkin värisiä koiria!

Tiedän siis todellakin mitä koirapelko on, olen paria asiakastanikin auttanut ja kohtuullisin tuloksin.