Normipäivä

Kirjoitanpa meikäläisten - Munkki-meikäläisten - tavallisesta arkipäivästä. Päivä on haukotuksia täynnä, kirjoittaja sairastaa Wilssonin syndroomaa (kilpirauhasen vajaatoimintaa) mikä takaa nuutuneen ilmapiirin toisinaan täynnä äänekkäitä haukotuksia. Mutta se on toinen tarina se...

Jos en herää aamuvarhaisella siihen että joku nuolee varpaitani, murise/ hauku "murtovarkaalle" (todellisuudessa varas onkin vastaherännyt tytär joka kömpii aamulla sängystään ja tepsuttelee vanhempiensa makuuhuoneeseen), niin syliini heitetään kliseisesti joko tohvelit tai pahimmillaan avaimet tai muuta kovaa ja epämiellyttävää hereillesaamiseni toivossa. Edellisen päivän vaatteetkin raahattu näytille ikäänkuin vinkkinä:
"ois niinko hätä, laita vauhtia!"
Gizmo osaa olla se ärsyttävin - siltä ei jää MIKÄÄN huomaamatta. Tuulikellollekin täytyy välillä huomauttaa pienellä tuhahduksella. Gizmo on terävä koira ja siltä ei jää mikään huomaamatta IKINÄ. Ja aina pitää ilmoittaa myös tytön herääminen... -___- HUOKAUS. Asian suhteen olen jo luovuttanut ja todennut asian olevan myös minulle hyödyksi. Ovikello on meillä niin mitätön ääni, etten kuule oven takana olevan ketään, ellei Gizmo asiasta ilmottaisi. Joten myöskään minulta ei jää mikään talossamme huomaamatta Gizmon ansiosta. ;)
Rico - en tiedä mistä aloittaisin. Eräänä päivänä surullisenkuuluisien "nakkisulkeisten" aikana honasi mikä on meidän leikkien tarkoitus - palauta -> PALKKA. Ja siitä hetkestä lähtien mulle kiikutetaan mitä mielenkiintoisempia löydöksiä... välillä naurattaa ja ihastuttaa, toisinaan taas ei. Yök.
Gizmo kun muutti meille -09 talvella, ongelmakoirana mulle myytynä ei kuulemma pysynyt vapaana irti yhtään pätkää. Aloin käyttämään hyväksi sen mieletöntä saalisviettiä ja kontaktin halua ihmiseen. Lyhyesti sanottuna leikitin sitä tunteja kaikilla mahdollisilla, mutta keppi ja pallo taitaa olla suosituimmat. Nameja käytin myös vapaana-olon opetteluun, mutta parasta Gizmon mielestä tuntuu olevan leikki mun kanssani. Nykyäänkin pysyy hyvin kontaktissa, tarkkailee vähän väliä että meneekö se käsi sinne pallotaskuun ja ilme kirkastuu heti kun näin tapahtuu. Eli samalla tavalla (tai hiukan sinnepäin) menettelen myös Ricon kanssa, opettelemme leikkimään ja sitä kautta palauttamaan. Koira oppii rakastamaan leikkiä omistajan kanssa, saadakseen huomiota ja leikkiä lisää, se palauttaa lelua pikkuhiljaa.

Tänäänkin leikimme rievulla ja ilokseni voin todeta että edistystä tapahtuu. Jos lauantaina olisi ekat treenit, tiedä häntä. ;)

Lapsiperheen arkea, Veeran ehdottomasti parhain koirakaveri Gizmon lisäksi on Rico <3

 Ehdoton asia jota olen koiriltani vaatinut, on tulla toimeen tyttäreni kanssa. Kun Veera syntyi, Gizmo koki "paikkansa menetyksen" ja näytti sen myös ettei Veeraa hyväksy esim makuupaikkansa lähettyvillä, ruokakupilla tms. Asiasta käytiin tiukan sävyinen keskustelu ja pienen positiivisen vahvistamisen jälkeen Gizmo ei enää lainkaan pitänyt Veeraa pahana. Nykyäänkin vieras lapsi saa ottaa karvoista sekä nahasta kiinni ja puristaa, mutta varjele kun Rico nappaa hännästä... Tirsk! Kis-kis-koira saa uuden ilmeen. ;)

Best Friends 4ever

Veera noin 7-8kk ja Gizmo jo kaverin hyväksynyt, ottaa rentona hellyyttä vastaan.

Hellyys kuuluu jokaiseen päivään ja se vahvistaa omistajan ja koiran välistä suhdetta.

 Ricon kanssa olin asian suhteen vähintääkin yhtä ehdoton. En ole koskaan leikkinyt Ricon kanssa käsilläni, eikä pahempia painileikkejä olla otettu. Leikeissä mukana rievut, rätit, pehmot sun muut, ei meidän kädet. Suun käyttöä ollaan hillitty/ minimoimaan. Ruoka-aikaan Veera saa Ricoa silittää, antaen kyllä samalla sen ruokarauhan. Rico siis on tottunut siihen että joku ihmisistä häärää sen kupin läheisyydessä eikä kukaan ota sitä pahemmin pois vaan antaa lähinnä lisää. Ja jos joku ottaa sen pois, katsekontaktilla saa sen takaisin. Aivan mahtavaa on katsella näiden kaverusten puuhasteluja ja tiedän että se sujuu. Tietenkään emme laske silmiämme pois kaverusten leikeistä, aina olen ajan tasalla mikä leikki milloinkin on menossa. Veera on lähinnä se ketä pitää ohjeistaa, ettei koira ole hevonen tms. Lempi leikki on se kun veera kallistuu makuulle ja Rico ryntää pussailemaan... voi sitä kikatuksen ja ilon määrää! <3